olen alkavaa lämpöä

koi

koiran

koiranputki ujo,

lämmön ensikosketus

odotus                 multamaan

kuovin laulua, 

lätäköitä ja hiirenkorvia

 

odotan

 

Olen västäräkki 

ja alkavaa lämpöä​​​​​

​​

​​

​​​​

​​

11211

91 %

3700

37 astetta A06

27 astetta 9 minuuttia

Olen jumissa systeemissä

Kurkussani on pala

Jota eivät mitkään lääkkeet sulata

Vain jäätelö edessäni sulaa jäätyy sulaa

Kestää kasassa

Ja valuu sormilleni 

valun sohvalle

Sohva sulaa seinälle

Silmiini monistuvat triangelit

Ja kuudentoista kuolleen kielen kalke

​​​​

​​

​

Olemme kuin koiria, jotka hakevat paikkaa tarpeilleen

pyörimme eksyksissä ja hädissään 

kierrämme kehää käännyimme risteyksestä ja tulemme samaan paikkaan uudestaan

kasvot pitkin piennarta

arvomme, emmekä osaa päättää

ja niin päädymme kusemaan omille kintuillemme

​

​​

​

syyskuun pimeys kobolttia

terästä ympärilleen hehkuva katulamppu

kettu jahtaa valkoista tupsua

aronian silmät vahtivat

todistavat iltaa, joka saapuu viittaansa liehutellen

viinilasiaan kilistellen

​​

 

​​​

Epäorgaaninen

Endokarppi?

Perusmassa

Hiidellä

Hampaassa

10.10.

Kahdella i:llä kirjoitettuna karvainen ja vihreä

Kestää aikaa

On rock

Myllyn kaulassa

Metamorfisia lajeja

Mineraali

Savi

Sappi

Sedimentti

Sepeli

Jaakko heittää

Jalo

Kolmas auringosta

Kokovalkoinen lyöntipallo

Kausi

Fist bump

Fonttina well

Myydään -Pekka 350 hp.15 500 € (ALV väh. kelp.)

Avokallio

Novita 7-veljestä -043 – puikkosuositus 4

Niitäkin kiinnostaa

Vierähti sydämeltä

Voittaa sakset

Virtsa

Varsin ikävä kengässä

Sisällä istutaan tovi

Sisältää mustalaisen lataamaa energiaa

Synnitön heittäköön ensimmäisen

​

​

​​ 

Kumisaappaassa tanssivien pikkukivien kotipesä

kantapäässä sukassa kylmää hohkaava reikä

pohjalliseen tahmeana tarttunut hintalappu

nurkkaan käpertyneet onnelliset varpaat

vaalea kerä villasukan nukkaa lampaana

keko sisäseinästä irronnutta mujua

ominaistuoksu: kuminen ja imelä

kauhtunut Made in Finland

turvaa luova huopapohjallinen

hailakan hoito-ohjeen muisto

tilkka sukkamehua alkumaljana

jurottava sauma, joka naurattaa kaikkia

pisteliäiden havunneulasten kommentit jalkapohjassa

vedenpitävyys noin seitsemänkymmenen prosentin luokkaa

​

​

 

On polku ja polulla muuan kulkija.

 

Hautapaasin luona, hohkaa harso kylmää kalliota, joka ohjaa kulkua

Sille astuu hahmo, yhtä jo tämän yön kanssa

 

Hupun peittämät kasvot, ja niiden edessä leijuu pelkkä ilman lakkaaminen

Helma viistää maata, vielä vihervät lehdet käpertyvät kumaraan, 

Rapistuvat ruskeiksi rangoiksi

 

Hän astuu kivimuurin viertä, lineaarisesti kulkien kuin aika

Varmistaen olemassaolonsa ympäristöstään; seinämän yrteistä, niiden varsista

Yön kohmettamilla sormillaan, tuntoaistin hylkäämillä varvuilla

Samaa ainesta kaikki

 

Askel kalahtaa, kylmä luu vasten kululle merkityksetöntä askelkiveä

Päättäväisenä kohti holvikaaren paljasta kaulaa, kohti kalseana huokuvaa veden rajaa

Kuin ei olisi enää mitään muuta, kuin kaikki olisi jo saatettu sen osalta valmiiksi

 

Kivisen paaden takana, muistomerkkien välissä, alla pyökin oksien

Alastomina rakastelevat mies ja nainen sylikkäin

Miehellä laihat kädet, naisella vaaleanpunaisena kuultava iho ja rehevät rinnat

Mies syö appelsiineja naisen vetäessä hänet intohimoisesti päälleen, makealta tuoksuva mehu valuu miehen leualta kohti naisen vulvaa

 

Kulkija on jo laskeutunut varjoihin, seisahtunut kohtaamaan veden

Määrittelemätön valonlähde valaisee maidonvalkeaksi elämää nähneet kasvot

Silmäkuopat ummessa, niihin ei voi tarttua

Katse pyörii levottomana tyhjissä kulhoissa

Vesi vartoo; Lampi – se on hänelle pelkkää aikaa

 

Hän riisuu kaapunsa, tomukerros hulvahtaa sädekehäksi

Holvikaari toivottaa tervetulleeksi

Kurottuvat raajat, väsyneet niskanikamat ojentuvat

ja kasa 

sukeltaa tyynen veden syliin

Niin kertautuvat renkaat, vaipuvat syvyyteen hänen jäljessään

 

Veden tahtiin tottuen, hiljalleen vajoten

Ympäri käy koko romuluinen ruumis kohti pohjaa

Ulpukoita, ahvenvitoja

kiertynyt nilkkojensa ympärille, ei kahleiksi vaan ykseydeksi

Antautuva keho tummassa sametissa hohtaa samaa määrittelemätöntä valoa

Kieppuvat ilmakuplapiruetit lammen pohjasta

Hän nousee, vaahdon maalatessa lapoihin hänelle sulat, koreat siivet

 

Vedenpinta murtuu

Aamun valkeuteen, lumpeenkukkien ja tähtien sarastukseen

Hän lipuu, lipuu, valuu 

 

Appelsiinin mehu

​